Jaa

Yhä harvemmat jäävät työttömiksi, mutta samalla yhä harvemmat pääsevät takaisin työelämään

Teemat: Suomi
Heidi Schauman Pääekonomisti

Paljon vapaita työpaikkoja ja samaan aikaan paljon työttömiä – ei mitään uutta. Työttömyyttä ei ole 90-luvun kriisin jälkeen onnistuttu supistamaan vaikka avoimia työpaikkoja on runsaasti.

Työlliset ja työttömyysaste

Kausitasoitettu Lähteet: Aktia ja Macrobond

Pieniä askelia oikeaan suuntaan lienee osuva tapa kuvata Suomen työmarkkinoita. Irtisanotuksi joutumisen riski on vähentynyt merkittävästi, pitkäaikaistyöttömyys on alkanut vähentyä pitkän nousun jälkeen ja työllisyysaste on noussut 69,2 %:iin finanssikriisin jälkeisistä 68 %:n pohjalukemista, mutta vielä vuoden 2015 puolivälissä työllisyysaste oli 68,6 %. Eurostatin trendisarjojen mukaan vuoden 2016 lopussa Suomessa oli 2 380 000 työllistä, eli noin 10 000 enemmän kuin vuoden 2015 puolivälissä. Työllisyysasteen nousu heijastaa myös sitä, että työikäisiä on entistä vähemmän.

Kausioikaistu työttömyysaste on laskenut. Se oli huhtikuussa 8,9 %, kun se korkeimmillaan kesällä 2015 oli 9,5 %. Työttömyysaste laski nopeasti kesän 2016 loppuun, mutta sen jälkeen työttömyysaste ei ole supistunut. Maaliskuussa 2017 työttömyysaste jopa nousi. Myös työttömyyden keskimääräinen kesto on jälleen kääntynyt nousuun.

Työikäinen väestö

Ensimmäinen neljännes 2017 Lähteet: Aktia och Macrobond

Virtaukset työttömyyden ja työllisyyden välillä ovat vähentyneet viime aikoina

Virrat työttömyyteen ja työttömyydestä

Kausitasoitettu Lähteet: Aktia ja Macrobond

Virtaukset työttömyyden ja työllisyyden välillä ovat vähentyneet viime aikoina. Harvat joutuvat työttömiksi, mutta suhteessa myös hyvin harvat pääsevät takaisin työelämään. Tämä kertoo työmarkkinoiden hitaammasta kiertonopeudesta. Se voi aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä, koska suuret virtaukset työmarkkinoilla ovat yleensä merkki markkinoiden dynamiikan kasvusta. Tämä analyysi koskee vain rekisteröityjä työttömiä. Monet työpaikat täytetään hakijoilla, jotka vaihtavat työstä toiseen, ja monia vapaita paikkoja ei koskaan panna hakuun.

Alle 3 kuukautta työttöminä olleiden lukumäärä on pysynyt melko muuttumattomana viimeiset 10 vuotta. Työttömistä noin 80 000 on hiljattain työttömiksi joutuneita, ja suurin osa näistä löytää nopeasti uuden työn. Erityisesti niiden työttömien lukumäärä, jotka ovat olleet työttömiä 4–12 kuukautta, on noussut vuodesta 2013. Heidän lukumääränsä on noin 120 000. Työttömyysjaksot alkavat silloin olla niin pitkiä, että kysymys ei enää ole varsinaisesta kitkatyöttömyydestä, jota tarvitaan kaikissa talouksissa, vaan kysymys on laskusuhdanteesta ja mahdollisesti myös talouden rakennemuutoksista. Tämä ryhmä on kuitenkin pienentynyt merkittävästi vuonna 2016.

Myös pitkäaikaistyöttömyys on laskenut jonkin verran vuoden 2016 huippuluvuista, mutta edelleen noin 55 000 työtöntä on ollut työttömänä yli vuoden ja tämän lisäksi 55 000 on ollut työttömänä yli 2 vuotta. Ennen finanssikriisiä luku oli alle 30 000 molemmissa ryhmissä.

Työllisyysasteet

Kausitasoitettu Lähteet: Aktia ja Macrobond

Onko tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon vapaita työpaikkoja?

Suomessa työttömyys ei reagoi toivotulla tavalla vapaiden työpaikkojen lisääntymiseen. Tämä ei ole uusi ongelma. Se on ollut ongelma jo vuodesta 1993.

Keväällä väiteltiin innokkaasti työpaikkojen ja työntekijöiden yhteen sovittamisesta. Suomessa on paljon vapaita työpaikkoja, mutta samaan aikaan myös työttömien määrä on melko suuri. Tämä on virittänyt keskustelun työmarkkinoiden ongelmista ja siitä, miten työpaikat ja työnhakijat löytäisivät toisensa.

Tosiasia on kuitenkin se, että vapaiden työpaikkojen lukumäärä ei laskenut kovin alhaiseksi edes finanssikriisin jälkeisinä vaikeimpina vuosina, vaan vakanssiaste heijastaa osaltaan sitä, että taloudessa syntyy ja häviää työpaikkoja riippumatta siitä, onko meneillään laskusuhdanne vai ei. Tässä mielessä talouden ongelmat eroavat 90-luvun kriisistä, jolloin avoimien työpaikkojen määrä romahti ja samaan aikaan syntyi massatyöttömyys.

Tämä ilmenee Beveridge-käyrästä, joka kertoo, että olemme parhaillaan tilanteessa, jossa rekisteröityjen vapaiden työpaikkojen määrä on historiallisesti suuri mutta työttömyys on edelleen ongelmallisen korkea. Työ ja työnhakija löytävät toisensa paremmin, kun käyrällä siirrytään kohti origoa. Toimivilla työmarkkinoilla Beveridge-käyrä tekee ympyräliikettä vastapäivään suhdanteesta riippuen, mutta Suomessa on jääty kauas 80-luvun alhaisista tasoista, mikä kertoo korkeasta rakennetyöttömyydestä ja yhteensovittamisongelmista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö, joskin se on kärjistynyt viime aikoina.

Jaa