Jaa

Enemmän tai vielä enemmän EMU:a?

Avainsanat: #euro #emu
Teemat: Eurooppa Suomi
Heidi Schauman Pääekonomisti
Brexit, Ranskan EU-myönteinen presidentti Macron ja toisaalta EU:n puolelta tehdyt aloitteet ovat taas tehneet EMU:sta päivänpolttavan aiheen. Suomessa keskustelu kiihtyi 11.10., kun hallitus esitteli visioitaan.

Talous- ja rahaunioni on aina ollut puolivalmis projekti. Rahapuoli otettiin käyttöön 1999 euron ja yhteisen rahapolitiikan myötä, mutta yhteistyön talouspuoli jäi roikkumaan ilmaan. Vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt olivat pitkään talouden integraation ainoa ilmentymä. Talousunionin puutteet ovat aina huolestuttaneet asiantuntijoita, mutta vasta finanssikriisi synnytti yleisen tietoisuuden siitä, että asialle on pakko tehdä jotain.

Antti Suvannon johtama työryhmä laati vuonna 2015 mietinnön EMU:n kehittämistarpeista. Raportissa kuvataan kaksi tietä: keskitetyn ohjauksen tie ja markkinakurin tie.

Keskitetyn ohjauksen tie olisi jatkoa jo nähdylle: lisää yhteisiä sääntöjä ohjaamaan jäsenmaiden talouspolitiikkaa mutta myös lisääntyvää yhteisvastuuta.

Markkinakuri-EMU merkitsisi yhteisten talouteen liittyvien sääntöjen purkamista ja markkinakurin noudattamista niiden sijaan. Tämän vaihtoehdon kannalta ratkaisevaa on, että kaikki jäsenmaat ovat uskottavasti maksukykyisiä, mikä puolestaan edellyttää konkurssimenettelyä.

Hallituksemme näkemys on, että kunkin maan tulee vastata omasta taloudestaan, eli se puoltaa markkinakuria. Itse koen vaikeaksi ymmärtää, miten sääntöjen kiristäminen entisestään toimisi, ja pidän hallituksen linjausta oikeana. Yhteiset säännöt, joita ei kuitenkaan ole noudatettu, ovat aina olleet EU:n akilleenkantapää. Siirtyminen markkinakuriin ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska se periaatteessa merkitsee vallitsevan sääntöjärjestelmän purkamista, ja siitä tulee hyvin vaikea prosessi.

Mitä muuta tarvitaan toimivan talousunionin aikaansaamiseksi? Tähän ei ole yksiselitteisen oikeita vastauksia, mutta on tiettyjä reunaehtoja, joista Suomessa ollaan yleisesti samaa mieltä: pankkiunionin loppuunsaattaminen, yhteinen talletussuoja (erittäin merkittävä Suomelle Nordean muuttopäätöksen takia), yhteiset pääomamarkkinat sekä EVM, joka toimisi Euroopan valuuttarahastona ja vastaisi konkurssimenettelystä.

Finanssipolitiikan rooli suhdanteiden tasaajana voisi jäädä heikoksi markkinakuri-EMU:ssa, etenkin jos velkaantuminen on runsas ja budjetti epätasapainossa, mutta näin ei ole pakko olla. Jos niin halutaan, markkinakuri-EMU:n päälle voi myös rakentaa yhteisiä instituutioita. Ranskan Macron on esittänyt yhteistä finanssiministeriä, joka voisi vaikeina aikoina vakaannuttaa euroalueen taloutta. Suomen hallitus on tätä vastaan.

EMU:n muotoutuminen ei ole lainkaan vähäpätöinen asia, ja erityisen tärkeä se on demokraattisen legitimiteetin kannalta. Todennäköisesti päädymme jälleen kerran hybridiin, joka ei oikein vastaa kenenkään toiveita. Mutta kuten monet työmarkkinaosapuolet Suomessa ovat ansiokkaasti korostaneet, yhteistyöhön kuuluu joskus suostuminen sellaiseen, mikä ei alun perin ollut omalla toivomuslistalla.

Teksti on alunperin julkaistu HBL:ssä.
Jaa