Jaa

Kiina tulilinjalla

Avainsanat: #vienti #kauppasota
Teemat: Maailmantalous
Heidi Schauman Pääekonomisti

EU näyttää tällä hetkellä olevan Trumpin tutkan ulkopuolella.

Muutama kuukausi sitten USA aloitti kaupallisen yhteenoton monella rintamalla. Tulilinjalla olivat Kiina, EU, sekä naapurimaat Meksiko ja Kanada. Monien uhkauksia ja toimenpiteitä sisältävien vaiheiden jälkeen EU:n Juncker vieraili Trumpin luona ja palasi tehtyään nykyään diiliksi kutsutun asian, eli hauraan välirauhan, mutta joka toivottavasti on ensimmäinen askel kohti oikeiden kauppaneuvotteluiden jatkamista. EU näyttää tällä hetkellä olevan Trumpin tutkan ulkopuolella.

Viime viikolla USA ja Meksiko solmivat alustavan bilateraalisen kauppasopimuksen. Sopimus asettaa Kanadan pelkästään epähoukuttelevia vaihtoehtoja sisältävään tilanteeseen; USA:n ja Meksikon päättämän sopimuksen allekirjoittaminen tai oman bilateraalin sopimuksen tekeminen. Jos kumpikaan näistä ei onnistu, voidaan pahimmassa tapauksessa palata ennen NAFTA:n aikaiseen kauppasopimukseen vuodelta 1988.

Nyt alkaa käymään jokseenkin selväksi, että Kiina on tässä sodassa USA:n päävihollinen. Tähän asti USA ja Kiina ovat asettaneet tavaroille 25 prosentin tulleja 50 miljardin arvosta, ja viimeisimmät tullit asetettiin 23.8. USA:n tullit koskevat 279 tuotetta, puolijohteista jääkappeihin, kun taas Kiinan vastaavat tullit koskevat 333 tuotetta, esim. hiiltä ja lääketieteellisiä varusteita. Kolmas tullikierros 200 miljardin dollarin edestä voi astua voimaan jo syyskuussa. USA:n kokonaistuonti Kiinasta on noin 500 miljardia, ja Trump on uhannut tullien asettamista koko summalle. Mutta nyt tullit koskevat siis noin 10 prosenttia Kiinan viennistä USA:han.

Mutta ehkä kiinnostavampaa kuin kuka on tehnyt mitä, on miten tämä vaikuttaa maailmankauppaan ja maailman kasvuun. Olemme jo nähneet maailmankaupan pysähtyneen, ja monet yritykset ovat laskeneet tulosennusteitaan, erityisesti autoteollisuudessa. Samalla monet yritykset ovat pistäneet vauhtia suunnitelmilleen investoida Kiinaan, mikä herättää kysymyksiä siitä, mitä kauppasodan dynaamiset vaikutukset ovat; väheneekö tuotanto, kallistuvatko tuotteet, vai vaihtaako tuotanto paikkaa? Ja miten nopeasti kaikki tämä tapahtuu?

Aalto-yliopiston tutkija Min Zhu toteaa mielenkiintoisessa tutkielmassaan, että USA:n anti-dumping-politiikka Kiinaa vastaan historian näkökulmasta ei pelkästään ole vähentänyt näillä tuotteilla käytävää USA:n ja Kiinan välistä kauppaa, vaan on myös johtanut Kiinan viennin vähenemiseen muille markkinoille, mikä osoittaa, että kireillä kauppaesteillä voi olla maailmankauppaan odottamattomia sivuvaikutuksia.

Vaikka tullitasot nousisivat 30–60 prosenttiin, heijastaen täysimittaista kauppasotaa, ja maailmankauppa laskisi 70 prosentilla vuoden 1950 tasolle, Paul Krugman järkeilee, että suorat negatiiviset vaikutukset maailman BKT:hen olisivat vain noin 2–3 prosenttia. Tällaiset laskelmat eivät huomioi deglobalisaation tuomia hajottavia vaikutuksia, mitkä ovat merkittävästi suurempia. Tällaisessa prosessissa on voittajia, mutta myös erittäin monet häviäisivät, esim. menettämällä työpaikkansa, joista monet ovat USA:n rajojen sisäpuolella. Deglobalisaation ajamisella voidaan kuitenkin vielä kerätä monta poliittista pistettä.

 

Kirjoitus on alunperin julkaistu hbl:ssä.
Jaa