Jaa

Maailmantalous ja vatsani

Teemat: Eurooppa
Heidi Schauman Pääekonomisti
Ylivelkaantuminen, Manner-Euroopan pankkisektorin heikkous, rakenteellisten uudistusten puute sekä normalisointi, jota toivomme näkevämme rahapolitiikassa, luovat hauraan kokonaisuuden.
Kauppasota ja epävarmuus ovat hallinneet kansainvälistä talouskeskustelua viime kuukausina. Presidentti Trumpin ennakoimattomuus on luonut ympäristön, missä talous linkittyy amerikkalaiseen politiikkaan uudella tavalla. Kuinka huolestuneita meidän pitäisi olla?

Olen osallistunut viime aikoina useisiin konferensseihin eri puolilla maailmaa, esimerkiksi IMF:n ja maailmanpankin kevätkokousten yhteydessä järjestettyihin tilaisuuksiin. Kaikkien näiden kokousten yhteinen teema on ollut maailmantalouden tilanne. Pitkään vatsassani tuntunut epämiellyttävä tunne on vahvistunut, kun olen istunut lukemattomissa seminaareissa, joissa poliitikot, virkamiehet ja yksityisen sektorin edustajat ovat pohtineet tilannetta.

Vuosi sitten sekä markkinoita että reaalitaloutta hallitsi jokin melkein euforiaan verrattavissa oleva. Nyt tilanne on aivan toinen. Edelleen pidetään todennäköisimpänä sitä, että hyvä suhdanne jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta samalla yhä useampi asia viittaa siihen, että sykli on kypsynyt. Kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että hyvät ajat jatkuvat.

Itse olen pitkään pohtinut rahapolitiikan normalisointia Yhdysvalloissa, missä korkoja nostetaan ja keskuspankki pienentää taseitaan.  Finanssipoliittiseen elvytykseen on samalla panostettu suuresti, sillä joulukuussa päätettiin uusista kattavista verohelpotuksista, jotka ainakin lyhyellä aikavälillä rahoitetaan kasvattamalla julkista velkaa. Tämän kokoluokan finanssipoliittinen elvytys on riskialtista, kun inflaatio alkaa olla linjassa tavoitteen kanssa ja työttömyys on alle neljää prosenttia. Historia opettaa meille, että äkillisesti päättyvää ylikuumentumista ei voi sulkea pois. Tämän lisäksi kauppaesteiden eskaloituminen ja koko prosessin ennakoimattomuus sekoittavat pakkaa.

Kiinan yksityinen velkaantuneisuus on myös huolestuttanut jo pidemmän aikaa. Viime vuoden aikana näimme lyhyen ajanjakson, jolloin velkaantuminen suhteessa BKT:hen ei enää kasvanut, mikä antoi toivoa siitä, että Kiinan kasvumalli kenties olisi muuttumassa. Sama ilmiö aiheuttaa huolta myös siitä, kuinka nopeasti Kiinan talous ja maailmantalous voivat kasvaa ilman velkojen kasvattamista. Tästä kaikesta ei ole mitään selvästi hyvää ulospääsyä, ja voimme vain todeta, että vuoden 2018 alussa velkaantuminen suhteessa BKT:hen kääntyi jälleen nousuun.

Eurooppa on altis sekä Yhdysvaltoihin että Kiinaan liittyville riskeille, mutta meillä on omiakin ongelmia. Ylivelkaantuminen, Manner-Euroopan pankkisektorin heikkous, rakenteellisten uudistusten puute sekä normalisointi, jota toivomme näkevämme rahapolitiikassa, luovat hauraan kokonaisuuden. Tässä yhteydessä Italian ongelmiakin pitää ottaa yhtälöön mukaan.

Maailmantalous on monimutkainen koneisto. Monet suuret ilmiöt ohjailevat asioita tavoilla, joista emme voi oikein olla varmoja ja osittain päinvastaisiin suuntiin. Siksi on vaikea arvioida, mitkä voimat tulevat hallitsemaan. Sen vuoksi minun kaltaiseni turvallisuutta rakastava suomalainen saa epämiellyttävän tunteen vatsanpohjaan.
Jaa