Jaa

Nousevatko korot todella?

Avainsanat: #korot #rahapolitiikka
Teemat: Eurooppa
Heidi Schauman Pääekonomisti
Negatiiviset korot sekä keskuspankin hintojen vakauden varmistamiseksi tekemät valtavat tukiostot ovat aiheuttaneet uusia riskejä ja luoneet epätasapainoa sekä rahoitusmarkkinoille että reaalitalouteen. Talous on aiempaa haavoittuvaisempi, ja tukiostojen alasajo voi euroalueen lisäksi olla myös Yhdysvalloissa vaikeaa, pahimmassa tapauksessa kohtalokasta, yhdessä ylivelkaantuneen maailmantalouden kanssa.
Minulta on viime viikkoina kysytty monta kertaa ”miksi korot nousisivat juuri nyt, kun taloudella alkaa mennä huonommin?”. Tämä on erinomainen kysymys, johon ei ole helppoa vastausta.

Euroalueella hintojen vakauden hoitaminen on ulkoistettu keskuspankille. Hintojen vakaus on määritelty siten, että kuluttajahintainflaatio on lähellä kahta prosenttia mutta kuitenkin alle sen. Jos hintojen vakaus on taattu, keskuspankki voi edistää taloutta laajemmasta näkökulmasta. Keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, kun jatkossa nopeammin nousevista hinnoista näkyy merkkejä.

Tällä hetkellä olemme historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa; ohjauskorko on 0 prosenttia, talletuskorko -0,4 prosenttia ja markkinakorot ovat negatiivisia runsasta likviditeettiä heijastellen. Matalien korkojen lisäksi EKP on tehnyt markkinoilla valtavia joukkovelkakirjalainojen tukiostoja hintojen vakauden ylläpitämiseksi.

Mutta miltä näyttää, onko hintapaineista merkkejä? Inflaatio on tällä hetkellä 2,2 prosenttia euroalueella. Pohjainflaatio, josta on siivottu pois ne komponentit, jotka eivät viittaa pitkäaikaiseen hintapaineeseen, on 1,3 prosenttia. Palkkakustannukset ovat alkaneet nousta nopeammin. Pohjainflaatio ei viittaa ylisuuriin hintapaineisiin, mutta se osoittaa, ettei enää ole riskiä deflaatiosta, joka pahimmassa tapauksessa voisi johtaa konkurssien, irtisanomisten ja muuten negatiivisen talousdynamiikan negatiiviseen kierteeseen.

Monet asiat siis puhuvat sen puolesta, että jonkinlainen korkojen normalisointi olisi paikallaan. Samalla näkyy merkkejä siitä, että kuljemme kohti heikompaa suhdannetta. Huonosti suunniteltu korkojennosto voi sinänsä johtaa laskusuhdanteeseen, mutta toisaalta olisi kätevää, jos meillä olisi korko, jota voi laskea, kun ukkospilvet tosissaan alkavat jylistä. Ei mikään helppo yhdistelmä.

EKP on viestinyt, että korkoa nostetaan aikaisintaan kesän 2019 jälkeen. Vuonna 2011 EKP nosti ohjauskorkoa kaksi kertaa mutta oli pakotettu laskemaan sitä vuoden lopussa, kun talousongelmat eskaloituivat. Keskuspankki on varmaankin tietoinen riskeistä tälläkin kerralla riippumatta siitä, mitä tehdään. Varovaiset ja asteittaiset koronnostot ovat siksi todennäköisin ja fiksuin ratkaisu nykytilanteessa.

Kysymys on valitettavasti kuitenkin monimutkaisempi. Negatiiviset korot sekä keskuspankin hintojen vakauden varmistamiseksi tekemät valtavat tukiostot ovat aiheuttaneet uusia riskejä ja luoneet epätasapainoa sekä rahoitusmarkkinoille että reaalitalouteen. Talous on aiempaa haavoittuvaisempi, ja tukiostojen alasajo voi euroalueen lisäksi olla myös Yhdysvalloissa vaikeaa, pahimmassa tapauksessa kohtalokasta, yhdessä ylivelkaantuneen maailmantalouden kanssa.

Joten kyllä, korot todennäköisesti nousevat, mutta talouden fundamentit ovat heikot ja riskit suuret, mikä puhuu sen puolesta, että tulemme näkemään hyvin varovaisen kiristyksen. Kun seuraava matalasuhdanne saapuu, on suunta taas alaspäin, jos se vain on mahdollista.

Pidän hyvin korkeita korkoja mahdollisina lähitulevaisuudessa vain siinä tapauksessa, että nykyinen finanssijärjestelmä tavalla tai toisella sulaa valtavien mittasuhteiden talouskriisin kautta.  Korkeat korot eivät sellaisessa tilanteessa olisi suurin ongelmamme.

Teksti on alunperin julkaistu HBL:ssä
Jaa