Jaa

Ruskeita paketteja ja loputtomasti mahdollisuuksia

Avainsanat: #USA
Teemat: Maailmantalous
Heidi Schauman Pääekonomisti
Kuvani Yhdysvalloista on viimeisten 30 vuoden aikana muuttunut monitahoisemmaksi, mutta sitä hallitsevat edelleen vastakohdat. Rikasta ja köyhää, kaunista ja rumaa, mahdollista ja mahdotonta. Yhdysvalloissa tapaa todella paljon osaavia ihmisiä, mutta samalla suuri osa ihmisistä on kouluttamattomia ja jopa välinpitämättömiä. Taide on edelleen ihmeellistä.
Yhdysvallat on kiehtonut minua lapsuudestani asti. Tädilläni oli silloin tapana lähettää salaperäisiä ruskeita paketteja minulle ja siskolleni Atlantin toiselta puolelta. Paketeissa oli erilaisia asioita, mutta aina jotain, mikä maistui minusta todella Amerikalta, suurelta maailmalta, hieman jopa tulevaisuudelta. Vielä tänäkin päivänä suklaan ja maapähkinöiden yhdistelmä tarkoittaa minulle Amerikkaa.

Kun pääsin neljänneltä luokalta, perheeni lähti matkalle Yhdysvaltoihin. Muistan pelonsekaisella ihastuksella, miltä New York näytti lentokoneesta: käsittämättömän suurelta. Pelottavalta ja samalla jännittävältä. Mikään kaupunki tai maa ei ole tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin New York sinä kuumana kesänä 30 vuotta sitten. Kaikki oli niin elävää ja kovaäänistä. Hajut olivat vahvoja ja kadut täynnä kodittomia. Jopa taide oli erilaista. Amerikkalainen pop-taide muutti taidekäsitykseni yön aikana.

Kuvani Yhdysvalloista on viimeisten 30 vuoden aikana muuttunut monitahoisemmaksi, mutta sitä hallitsevat edelleen vastakohdat. Rikasta ja köyhää, kaunista ja rumaa, mahdollista ja mahdotonta. Yhdysvalloissa tapaa todella paljon osaavia ihmisiä, mutta samalla suuri osa ihmisistä on kouluttamattomia ja jopa välinpitämättömiä. Taide on edelleen ihmeellistä.

Istun kirjoittamassa tätä kolumnia suuressa anonyymissä amerikkalaisessa hotellihuoneessa Bostonissa. Muutaman päivän ajan olen saanut kuunnella monia fantastisia ja viihdyttäviä professoreja maailman merkittävimmistä yliopistoista puhumassa tärkeistä taloudellisista asioista. Hyvinvoiva yliopistokaupunki Boston edustaa monin tavoin kaikkein parasta, mitä Yhdysvalloilla on annettavana.

Maailmantalous pyörii tällä hetkellä Yhdysvaltojen navan ympärillä. Laskeneet verot lisäävät kulutusta, ja eurooppalaiset luksuspuodit täällä Bostonissa ovat täynnä jumppatossuihin ja leggingseihin pukeutuneita shoppailijoita. Vauhti kasvaa, mutta samalla on olemassa pelko siitä, että kulutusjuhlat loppuvat, kun rahapolitiikkaa kiristetään tarpeeksi, verohelpotusten vaikutukset vähenevät ja kauppasodan negatiiviset seuraukset alkavat näkyä. Kehittyvät taloudet värisevät jo nyt amerikkalaisen politiikan muutosten kourissa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että finanssikriisin jälkiä ei ole vielä siivottu loppuun, maailman velkaantuneisuus on vielä korkeammalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä ja suurista pankeista on tullut vielä suurempia. 

Suhdanteita tulee ja menee, ja Yhdysvaltojen vahvuus on pitkään ollut sen joustavuudessa ja kyvyssä uusiutua. Yhdysvallat on kuitenkin epäonnistunut monessa tärkeässä kysymyksessä. Globalisaation kääntöpuoli näkyy paljon selvemmin Yhdysvalloissa, missä ei ole samanlaista sosiaalista suojaverkkoa kuin meillä Pohjolassa. Köyhyyden levinneisyys, toivottomuus, valtava huumausaineiden väärinkäyttö sellaisissa ryhmissä, jotka eivät perinteisesti ole tyypillisiä huumeidenkäyttäjiä, sekä yhä kasvava tyytymättömyys ovat merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Yhdysvallat on edelleen monin tavoin aivan kuin lapsuuteni New York: aivan fantastisen elävä mutta samalla todella raaka. Mukava lähteä kotiin, ajattelin lapsena, ja samalta minusta tuntuu nykyäänkin. Toivon yhä enemmän, että Yhdysvallat ei edusta tulevaisuutta, kuten lapsena ajattelin.

Kirjoitus on julkaistu myös HBL:ssä.
Jaa