SUOMI-talous tarvitsee uusia rakennuspalikoita

Kevään kuluessa on saatu hyviä suhdanneuutisia, ja vuosi sitten nähty varovainen käänne on vahvistunut. Suomen talous kasvoi 1,4 % vuonna 2016, ja kaikki viittaa siihen, että kasvu jatkuu lähiajat yhtä vahvana tai vahvempana.

Vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Suomen talous kasvoi tilastokeskuksen ensimmäisten arvioiden mukaan 1,6 % edellisvuodesta, mikä kertoo erittäin vahvasta kasvusta, jos arviot pitävät paikkansa. Emme odota näin vahvan suhdanteen jatkuvan koko vuotta, vaan näemme kasvun hidastuvan jonkin verran vahvan alkuvuoden jälkeen.

Rakentaminen ja yksityinen kulutus toimivat talouden vetureina vuosina 2015 ja 2016, mutta rakennussektorin suurin vetovaikutus lienee nyt ehtymässä, kun suuri määrä asuntoja valmistuu vuonna 2017.

Kulutuskehitys jatkuu positiivisena, mutta jos työmarkkinat eivät kohennu merkittävästi, on vaikea uskoa kulutuksen jatkuvan yhtä hyvänä kuin viime vuonna, kun inflaatio kiihtyy eikä tuntuvia palkankorotuksia ole odotettavissa. Ennustamme työmarkkinanäkymien parantuvan, joskaan ei riittävästi hallituksen 72 % työllisyystavoitteen täyttämiseksi.

Korot pysyvät erittäin alhaisina koko ennustejakson, mikä tukee kulutusta mutta samalla myös yksityistä velkaantumista, joka on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Tulevina vuosina tarvitaan maltillisia palkkasopimuksia, jotta Suomen kansainvälinen kilpailukyky voidaan ylläpitää. Nurjana puolena on maltillisen palkkakehityksen yksityistä kulutusta hillitsevä vaikutus.

Vuonna 2016 tuotantolaitoksiin ja koneisiin tehdyt investoinnit lisääntyivät ja laajensivat kasvun pohjaa. Investointinäkymät ovat edelleen epävarmat niin Suomessa kuin muuallakin, mutta luottamuksen parantuminen maailmanlaajuisesti puhuu sen puolesta, että meneillään on kestävä käänne. Maailmankauppa on kääntynyt jälleen kasvuun, mikä kertoo erityisesti kehittyvien talouksien investointien olevan nousussa, millä voi olla myönteisiä vaikutuksia Suomen talouteen.

Ennusteeseen on sisällytetty viennin kasvun korjaus ylöspäin, mutta odotamme vuoden alussa nähdyn nousun hidastuvan jonkin verran loppuvuoden aikana. Vaikka viennin kasvukontribuutio lisääntyy, talous pysyy toistaiseksi melko kotimaavetoisena.

Positiivinen suhdanne luo hyvät edellytykset laajoille talousuudistuksille ja rakennemuutoksille kasvupotentiaalin parantamiseksi jatkossa. Suhdannetilanne itsessään ei ratkaise talouden suuria rakenteellisia haasteita. Ikärakenteen vuoksi Suomessa tarvitaan nopeita toimenpiteitä työllisyyden lisäämiseksi, jotta voimme ylläpitää vallitsevan julkisen palvelun tason suurten ikäluokkien tullessa ikään, jossa terveydenhoitokulut nousevat merkittävästi.

Aktian uudessa ennusteessa Suomen talouden kasvuvauhti kiihtyy. Kulutus ei kasva yhtä nopeasti kuin vuonna 2016, mutta se pysyy tärkeänä kasvun osatekijänä. Investoinnit, entistä vähemmän rakentamisen ja entistä enemmän muiden investointien vetäminä, tukevat kasvua edelleen, 5,1 % vuonna 2017. Mutta niin investointien kuin kulutuksenkin vahvin kasvupiikki on ennusteen mukaan jo takana, ja viennin nousu tukee kasvua entistä enemmän vuosina 2017 ja 2018. Viime vuoden lopussa ja kuluvan vuoden alussa nähtiin varovaisia merkkejä ulkomaankaupan kääntymisestä nousuun. Myös maailmankaupassa on tapahtunut käänne ylöspäin hiljaisen kauden jälkeen, ja myös esim. satamien tilastot kertovat ulkomaankaupan vilkastuneen jossain määrin. Ulkomaankaupan taso on kuitenkin vielä hyvin vaatimaton.

Aktian uudessa ennusteessa kulutuskasvu hidastuu, mutta kotitalouksien kulutus pysyy tärkeänä kasvun elementtinä. Yksityinen kulutus kasvaa Suomessa nopeammin kuin esimerkiksi Ruotsissa, vaikka olemme tasollisesti vielä jäljessä. Vuosina 2017 ja 2018 kulutuksen kasvuvauhti kuitenkin hidastuu, koska inflaatiovauhti kiihtyy, mutta palkkojen kehitys on kilpailukykysopimuksen vuoksi vaisua.

Kotitalouksien kasvava velkaantuminen tukee kulutusta. Lainojen kysyntä nousi vuonna 2016. Kotitaloudet ottivat vuonna 2016 noin 8 % enemmän lainaa kuin edellisvuoden aikana. Samalla asuntolainojen takaisinmaksuaika piteni Suomen Pankin tilastojen mukaan 19 vuoteen uusien asuntolainojen osalta. Kotitalouksien uudet lainat lisääntyivät maaliskuussa, 27 prosentilla, ja vuonna 2016 säästämisaste, joka kuvaa säästöjen osuutta käytettävistä tuloista, oli -1 %, eli kotitaloudet kuluttivat lähes kaiken tienaamansa.

Myös työllisyyden hienoinen parantuminen viime vuosina on tukenut kulutusta. Jatkossakin parantuneet työmarkkinanäkymät tukevat kasvua, mutta uusien työpaikkojen vaikutus aggregoituun kulutukseen on kuitenkin rajattua, koska niiden lukumäärä pysyy melko pienenä.

Vuosi 2016 oli Suomessa investointien vuosi. Investoinnit kasvoivat 5,2 %, ja vaikka suuri osa investoinneista johtui rakentamisesta, näimme nousukäänteen myös koneisiin ja tuotantolaitoksiin tehdyissä investoinneissa. Ennusteemme mukaan investoinnit kasvavat 5,1 % vuonna 2017 ja 3,0 % vuonna 2018.

Parannuksesta huolimatta suomalaisten teollisuusyritysten investoinnit ovat alhaisella tasolla verrattuna finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan. Teollisuustuotantomme ei ole elpynyt finanssikriisistä yhtä hyvin kuin esim. Ruotsin, Saksan tai Tanskan, mikä kertoo valmistavaa teollisuuttamme edelleen rasittavista suurista rakenteellisista haasteista.

Asuntorakentaminen nousi yli 15 % vuonna 2016, ja myös muu rakentaminen kasvoi yli 11 %. Vuosi 2016 oli kaikilla mittareilla mitattuna rakentamisen supervuosi. Rakentamishankkeita käynnistettiin poikkeuksellisen paljon, joten vuonna 2017 valmistuu suuri määrä uusia asuntoja. Uusien asuntojen lukumäärässä mitattuna uudisrakentaminen on historiallisen korkealla tasolla, mutta neliöissä mitattuna tilanne ei näytä yhtä valoisalta, mikä kertoo siitä, että tällä hetkellä rakennetaan paljon hyvin pieniä asuntoja. Pientalojen rakentamisessa on kuitenkin näkyvissä lisääntyvää aktiviteettia. 

Rakennusinvestointien osuus kaikista investoinneista on Suomessa kansainvälisesti katsoen suuri, mutta se on suuri myös omaan lähihistoriaamme nähden, mikä kertoo nykyisen investointirakenteen olevan aikaisempaa yksipuolisempi ja mahdollisesti lyhytaikaisempi. Suomen talouden huolenaiheena on myös koneisiin ja tuotantolaitoksiin tehtyjen investointien vähyys, joskin näkymät ovat nyt hieman parantuneet.

Aktian uudessa ennusteessa vienti kasvaa 4,1 % vuonna 2017 ja 3,2 % vuonna 2018. Suurin osa ennusteen korjauksesta viimetalvisesta johtuu viennin kasvusta ja heijastaa kaikkia niitä lukuisia vientiin liittyviä positiivisia uutisia, joita on tulvinut vuoden alkupuolella. Jos viennin kasvu jatkuu näin vahvana, Suomi ei enää menetä vientiosuuksia, koska Suomen vienti tulee lähivuosina kasvamaan maailmankauppaa nopeammin.

Vuonna 2015 vienti kasvoi 2 % ja vuonna 2016 vastaavasti 0,5 %. Ei siis voi sanoa, että vienti ei olisi kasvanut, mutta kasvu on jäänyt hyvin vähäiseksi, samaan aikaan kun monet muut maat ovat saaneet vetoapua juuri viennistä. Venäjän-vienti, joka on hillinnyt Suomen viennin kehitystä, näyttää nyt saavuttaneen pohjalukemat ja kääntyneen ylöspäin, mikä tulee tukemaan Suomen vientiä hienoisesti jatkossa. Se, kuinka paljon vetoapua saamme Venäjältä, riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin Venäjän talous elpyy, ja niissä näkymissä on erittäin paljon epävarmuutta.

Ruotsissa ja Tanskassa, ja myös esim. Ranskassa ja Saksassa, vienti on viime vuosina kasvanut nopeasti ja toiminut tärkeänä kasvun osatekijänä. Juuri viennin kehityksessä ero naapurimaihimme on suurin. Siihen on monia syitä: Venäjän talouden heikkous, joka nyt on hitaasti väistymässä, ict-sektorin alamäki ja metsäteollisuuden haasteet. Nämä kertovat uudesta kulutuskäyttäytymisestä taulutietokoneiden ja älypuhelimien myötä mutta myös taloutemme kykenemättömyydestä sopeutua uusiin olosuhteisiin.

Inflaationäkymät eivät ole muuttuneet merkittävästi viime kuukausien aikana. Suomen inflaatio jää lähivuosina maltilliseksi heijastellen varovaisia hintapaineita. Kuluttajahintainflaatio on 1,0 % vuonna 2017 ja 1,3 % vuonna 2018. Kuluttajahintainflaatio on nyt ollut positiivinen maaliskuusta 2016 lähtien, ja deflaation uhka on lieventynyt merkittävästi.

Inflaatiokuvan muutos johtuu siitä, että hintapaineet ovat kasvaneet tietyillä alueilla ja vastaavasti pysyneet poikkeuksellisen pieninä monilla muilla alueilla maailmassa. Saksassa palkka- ja inflaatiopaineet ovat saaneet lisävauhtia, mikä kertoo työmarkkinoiden kiristymisestä, mutta selviä ylikuumentumisen merkkejä ei sielläkään ole näkyvissä. Suuren työttömyyden ja hitaan talouskasvun maissa alhainen inflaatio on edelleen luonnollinen.

Suomessa inflaatiopaineita hillitsevät 2017 ja 2018 kilpailukykysopimus ja palkkaratkaisut. Tulojen varovainen nousu jatkuu lähivuosina. Kilpailukykysopimuksen seurauksena tulot nousevat hitaasti 2017. Sen sijaan kalliit palvelut, mukaan lukien vuokrat, ovat nostaneet Suomen inflaatiota, joka nyt on suunnilleen yhtä nopea kuin euroalueella keskimäärin mutta joka jatkossa tulee nousemaan hitaammin kuin euroalueella. Kilpailukykysopimus ja myös vuokrat, joiden nousutahti on hidastunut, heikentävät näkymiä.

Suomen julkinen talous on edelleen vaikeuksissa, eikä parantunut suhdannetilanne tarjoa ratkaisua ongelmiin.  Suomen julkinen talous on ollut alijäämäinen aina finanssikriisin alusta alkaen, ja tilanne jatkuu myös tulevina vuosina. Alijäämä on 2,3 % vuonna 2017 ja 1,9 % vuonna 2018. Julkinen velkaantuminen kasvaa siis sekä 2017 että 2018.

Alijäämä väheni vuonna 2016, ja se pysyy noin 2 %:ssa vuosina 2017 ja 2018 kertoen talouskasvun kiihtymisestä mutta myös hallituksen säästämistoimista. Työttömyyden supistuminen näkyi viime vuonna julkisessa taloudessa ja kehitys saanee jatkoa kun työttömyyden lasku jatkuu. Vuonna 2017 julkisen sektorin taloutta heikentävät kilpailukykysopimuksen yhteydessä tehdyt tuloveronkevennykset ja työnantajan terveysvakuutusmaksujen alentaminen.

Julkinen velkaantuminen kasvaa siis edelleen lähivuosina. Se oli 63,6 % BKT:stä 2016 ja nousee 65,0 %:iin 2017 ja yli 65,8 %:iin 2018. Suomen julkinen velka ei edelleenkään ole hälyttävän korkea kansainvälisessä vertailussa, mutta jatkuva nousuvauhti rajoittaa julkisen sektorin liikkumavaraa.

Jotta voidaan varmistaa julkistalouden tasapainottuminen ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa, rakenneuudistuksiin tulee ryhtyä päättäväisesti. Kilpailukykysopimus on askel oikeaan suuntaan, mutta lisää uudistuksia tarvitaan, jotta työllisyys saadaan nousuun ja luodaan edellytykset nopeammalle talouskasvulle. Työmarkkinoiden paikallisen päätöksenteon lisääminen, kilpailua edistävät uudistukset ja työmarkkinoiden kannustinrakenteita tehostavat uudistukset ovat kaikki hyvästä.

Pieniä askelia oikeaan suuntaan lienee osuva tapa kuvata Suomen työmarkkinoita. Irtisanotuksi joutumisen riski on vähentynyt merkittävästi, pitkäaikaistyöttömyys on alkanut vähentyä pitkän nousun jälkeen ja työllisyysaste on noussut 69,2 %:iin finanssikriisin jälkeisistä 68 %:n pohjalukemista, mutta vielä vuoden 2015 puolivälissä työllisyysaste oli 68,6 %. Eurostatin trendisarjojen mukaan vuoden 2016 lopussa Suomessa oli 2 380 000 työllistä, eli noin 10 000 enemmän kuin vuoden 2015 puolivälissä. Työllisyysasteen nousu heijastaa myös sitä, että työikäisiä on entistä vähemmän.

Kausioikaistu työttömyysaste on laskenut. Se oli huhtikuussa 8,9 %, kun se korkeimmillaan kesällä 2015 oli 9,5 %. Työttömyysaste laski nopeasti kesän 2016 loppuun, mutta sen jälkeen työttömyysaste ei ole supistunut. Maaliskuussa 2017 työttömyysaste jopa nousi. Myös työttömyyden keskimääräinen kesto on jälleen kääntynyt nousuun.

Virtaukset työttömyyden ja työllisyyden välillä ovat vähentyneet viime aikoina. Harvat joutuvat työttömiksi, mutta suhteessa myös hyvin harvat pääsevät takaisin työelämään. Tämä kertoo työmarkkinoiden hitaammasta kiertonopeudesta. Se voi aiheuttaa ongelmia pidemmällä aikavälillä, koska suuret virtaukset työmarkkinoilla ovat yleensä merkki markkinoiden dynamiikan kasvusta. Tämä analyysi koskee vain rekisteröityjä työttömiä. Monet työpaikat täytetään hakijoilla, jotka vaihtavat työstä toiseen, ja monia vapaita paikkoja ei koskaan panna hakuun.

Alle 3 kuukautta työttöminä olleiden lukumäärä on pysynyt melko muuttumattomana viimeiset 10 vuotta. Työttömistä noin 80 000 on hiljattain työttömiksi joutuneita, ja suurin osa näistä löytää nopeasti uuden työn. Erityisesti niiden työttömien lukumäärä, jotka ovat olleet työttömiä 4–12 kuukautta, on noussut vuodesta 2013. Heidän lukumääränsä on noin 120 000. Työttömyysjaksot alkavat silloin olla niin pitkiä, että kysymys ei enää ole varsinaisesta kitkatyöttömyydestä, jota tarvitaan kaikissa talouksissa, vaan kysymys on laskusuhdanteesta ja mahdollisesti myös talouden rakennemuutoksista. Tämä ryhmä on kuitenkin pienentynyt merkittävästi vuonna 2016.

Myös pitkäaikaistyöttömyys on laskenut jonkin verran vuoden 2016 huippuluvuista, mutta edelleen noin 55 000 työtöntä on ollut työttömänä yli vuoden ja tämän lisäksi 55 000 on ollut työttömänä yli 2 vuotta. Ennen finanssikriisiä luku oli alle 30 000 molemmissa ryhmissä.

Keväällä väiteltiin innokkaasti työpaikkojen ja työntekijöiden yhteen sovittamisesta. Suomessa on paljon vapaita työpaikkoja, mutta samaan aikaan myös työttömien määrä on melko suuri. Tämä on virittänyt keskustelun työmarkkinoiden ongelmista ja siitä, miten työpaikat ja työnhakijat löytäisivät toisensa.

Tosiasia on kuitenkin se, että vapaiden työpaikkojen lukumäärä ei laskenut kovin alhaiseksi edes finanssikriisin jälkeisinä vaikeimpina vuosina, vaan vakanssiaste heijastaa osaltaan sitä, että taloudessa syntyy ja häviää työpaikkoja riippumatta siitä, onko meneillään laskusuhdanne vai ei. Tässä mielessä talouden ongelmat eroavat 90-luvun kriisistä, jolloin avoimien työpaikkojen määrä romahti ja samaan aikaan syntyi massatyöttömyys.

Tämä ilmenee Beveridge-käyrästä, joka kertoo, että olemme parhaillaan tilanteessa, jossa rekisteröityjen vapaiden työpaikkojen määrä on historiallisesti suuri mutta työttömyys on edelleen ongelmallisen korkea. Työ ja työnhakija löytävät toisensa paremmin, kun käyrällä siirrytään kohti origoa. Toimivilla työmarkkinoilla Beveridge-käyrä tekee ympyräliikettä vastapäivään suhdanteesta riippuen, mutta Suomessa on jääty kauas 80-luvun alhaisista tasoista, mikä kertoo korkeasta rakennetyöttömyydestä ja yhteensovittamisongelmista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö, joskin se on kärjistynyt viime aikoina.

Rakennussektori oli yksi Suomen talouskasvun vetureista vuosina 2015 ja 2015. Rakennuslupien, aloitettujen rakennushankkeiden ja valmistuneiden asuntojen määrän perusteella jonkinlainen suhdannehuippu on ehkä saavutettu. Tänä vuonna valmistuu paljon asuntoja, mikä voi ainakin tilapäisesti vaimentaa rakennusalan kasvua.

Hyvin alhaisena pysyvä korkotaso tukee edelleen asuntosektoria. Suomen Pankin tilastojen mukaan asuntolainojen korko oli maaliskuussa 2017 keskimäärin 1,13 %. Asuntolainakanta oli maaliskuussa 2,3 % viimevuotista suurempi.

Eri asuntomarkkinaindikaattorit osoittavat, että vaikka asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi 2000-luvun alusta, Suomessa ei näy merkkejä varsinaisesta asuntokuplasta. Kun verrataan asuntojen hintoja vuokriin ja tuloihin, nähdään jonkinlaista epätasapainoa suhteessa vuokriin mutta ei suhteessa tuloihin.

Vuoden 2016 loppua ja kuluvan vuoden alkua on leimannut poliittinen epävarmuus ja turbulenssi. Donald Trumpin tultua valituksi USA:n presidentiksi poliittisten yllätysten määrä on kuitenkin loppujen lopuksi ollut hyvin pieni. Itävallan ja Alankomaiden vaalit ja viimeksi Ranskan presidentinvaalit menivät ihan oppikirjan mukaan, joskin Emmanuel Macronin valinta täytyy nähdä kannanottona vanhaa valtarakennelmaa vastaan ja hallintotavan uudistumisen toiveena.

Poliittisten kulissien takana on ollut rauhallisempaa kuin pitkään aikaan. Taloudessakaan ei ole nähty jymy-yllätyksiä vuoden 2016 alun jälkeen, jolloin energianhinnat ja Kiina-huolet ravisuttivat maailmantaloutta. Monet asiat ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan, erityisesti kauppa ja investoinnit.

Mutta rauhallisemmasta yleistilanteesta huolimatta ilmassa on paljon epävarmuutta. Suurin epävarmuus koskee Yhdysvaltojen talouden tosiasiallista tilaa. USA:ssa on paljon poliittista epävarmuutta, mutta samalla saamme ristiriitaisia signaaleja reaalitaloudesta, mikä viittaa siihen, että käänteen riski on kasvanut, vaikka toistaiseksi pidämme positiivisen suhdanteen jatkumista todennäköisimpänä. Myös Kiinan näkymiin liittyy tavallista suurempia riskejä, kun monet asiat kehittyvät huolestuttavaan suuntaan, mm. velkaantuminen ja asuntomarkkinat.

Muualla maailmassa, ja erityisesti kehittyvissä talouksissa, kasvuvauhti kiihtyy edelleen. Venäjän talous tulee kasvamaan vuonna 2017, mikä auttaa myös Suomen kasvua. Kriittinen kysymys on kuitenkin öljynhinnan kehitys.

Aktian uudessa ennusteessa maailmantalous kasvaa 3,4 % vuonna 2017 ja kasvu vauhdittuu 3,5 %:iin vuonna 2018.  Ero kehittyvien ja kehittyneiden talouksien välillä kasvaa jatkossa, kun kehittyvissä valtioissa kasvuvauhti kiihtyy, mutta Euroopassa ja USA:ssa näkyvissä ei ole tuntuvaa parannusta.

Talven aikana maailmankauppa on kääntynyt taas nousuun, ja erityisesti kehittyvissä talouksissa aktiviteetti on ollut silmiinpistävää. Maailmantalouden näkymiä koskevat suurimmat pelot näyttävät hälvenneen, mistä kertoo investointien nousu globaalisti. On vielä aikaista arvioida, onko käsillä pitempiaikainen nousukäänne vai tilapäinen korjaus. Jos trendi osoittautuu kestäväksi, voimme odottaa investointihyödykkeiden viennin kasvavan esimerkiksi Saksassa ja Suomessa. Aktian uuteen ennusteeseen on sisällytetty investointinäkymien maltillinen parantuminen.

Tällä hetkellä näkyvissä on hyvin vähän merkkejä protektionismin laajemmasta lisääntymisestä. Donald Trumpin mahdolliset uudistukset antavat odottaa itseään, ja hänen tekemisiään koskevat odotukset ovat vähentyneet selvästi kevään aikana. Todennäköisesti edessä on jonkinlainen verouudistus ensi talvena, mutta minkälainen siitä tulee, on vielä hämärän peitossa. Alkuperäinen suunnitelma oli erittäin puutteellinen, eikä se sisältänyt rahoituspuolen laskelmia lainkaan. Edelleen on epäselvää, otetaanko mahdollisesti käyttöön kaupan esteitä, ja sama koskee suurinta osaa muutosehdotuksista, joita ei ole konkretisoitu.

Kehittyvissä maissa kasvuvauhti nousee 4,5 %:iin 2017 ja 4,7 %:iin 2018. Myös kehittyneissä talouksissa nähdään jonkin verran nousua kasvuvauhdissa: 1,8 % 2017 ja 1,9 % 2018.

Ennusteeseen liittyvät riskit ovat jonkin verran viimetalvista pienemmät, mutta ne eivät ole poistuneet. Erityisen suuria ovat USA:n näkymiä koskevat riskit. Siellä niin talouskasvuun, politiikkaan kuin keskuspankkipolitiikkaan liittyy aikaisempaa suurempaa epävarmuutta. Olemme kevään aikana nähneet Yhdysvaltojen taloudessa paljon heikkouden merkkejä, samalla kun useat indikaattorit kertovat paremmista kasvuluvuista.

Poliittinen kartta on selkeytynyt viimeisen puolen vuoden aikana ja poliittinen riski on pienentynyt. Erityisesti Euroopassa ajatus tiiviimmästä yhdentymisestä on pinnalla, vaikka muodollisesti muutoksia ei vielä ole otettu käsittelyyn. 

Euroalueen kasvu on edelleen eurooppalaisittain hyvällä tasolla. Aktian uuden ennusteen mukaan talous kasvaa 1,8 % vuonna 2017, mikä on oikein hyvä luku euroalueelle, mutta kertoo samalla suurista rakenteellisista ongelmista monissa Euroopan maissa. Tulevaisuudessa tärkeä kysymys koskee kasvun kestävyyttä ja sitä, kuinka sen kävisi ilman rahapoliittista elvytystä. Merkittävä osa kasvusta voidaan myös laskea ekspansiivisen rahapolitiikan tiliin.

Euroalueen talous kasvoi 1,8 % vuonna 2016.  Saksassa vuoden 2016 kasvu ylsi 1,9 %:iin, ja sekä Italiassa että Ranskassa kasvu oli plussan puolella, 0,9 % ja 1,2 %. Ranskan positiiviset talousluvut ovat erityinen ilon aihe, koska maan talous on pitkään ollut huolestuttava. Espanjan kasvuvauhti jatkuu suhteellisen hyvänä; vuonna 2016 se oli 3,2 %. Kulutus pysyy kasvun pääasiallisena moottorina, mutta näemme investointien lisääntyvän jatkossa.

Euroopan suuri haaste on saada uudistukset käyntiin monen pysähtyneen vuoden jälkeen. Macronin valinta Ranskan presidentiksi, samoin kuin Angela Merkelin saama luottamus Saksassa, antavat toivoa, mutta emme vielä tiedä, pystyykö Macron toteuttamaan ehdottamiaan uudistuksia.

Espanja, Portugali ja Italia eivät ole päässeet edes puoleenväliin esimerkiksi OECD:n kasvupotentiaalin nostamista ja väestön nopean ikääntymisen tuomia haasteita koskevien uudistusehdotusten läpiviemisessä. Varsinkin Italian tilanne näyttää vaikealta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Poliittinen epävakaus, julkisen sektorin suuret vaikeudet, yhä retuperällä oleva pankkisektori ja katastrofaalisen alhainen työllisyys ovat vain muutamia Italiaa vaivaavista ongelmista.

Yhdysvaltojen kasvunäkymät näyttävät entistä epävarmemmilta. Ennusteessamme USA:n kasvu jää tänä ja ensi vuonna noin 2 %:iin, mutta talouden sykli näyttää lähestyvän kypsää vaihetta. Työmarkkinaindikaattorit viittaavat tiukentumisen suuntaan, kun työttömyysaste lähestyy 4,5 %:a ja palkkapaineet kasvavat.

Vuoden 2016 lopussa nähtiin käänne vahvempaan kasvuun, mutta vuoden 2017 alku oli taas vaisu ja ensimmäinen neljännes erittäin heikko, mikä sinänsä ei ole erityistä. Keskeinen kysymys on, missä vaiheessa sykli tällä hetkellä on USA:ssa, etenkin ottaen huomioon joidenkin odottama elvyttävä finanssipolitiikka, joka on ristiriitainen kun talous on lähellä täyttä kapasiteettia.  

Aktian uudessa ennusteessa Yhdysvaltojen talous kasvaa 2,2 % vuonna 2017 ja 2,2 % vuonna 2018, mutta alaspäin osoittavat riskit dominoivat yleisesti. Jos finanssipolitiikka on ekspansiivista, riskinä on ylikuumeneminen ja sitä seuraava voimakas rahapoliittinen kiristys. 

Venäjän talousnäkymät ovat parantuneet hiljalleen, mikä kertoo kotimaisen kysynnän kasvusta, inflaation laskusta ja vahvistuneesta valuutasta. Öljyn hinnan kehitys on keskeisessä asemassa, ja viime aikoina tapahtunut hinnan lasku alle 50 dollariin tynnyriltä on Venäjän näkökulmasta paha asia.

Aktian uudessa ennusteessa Venäjän talous kasvaa 0,8 % 2017. Kasvu jää vaimeaksi suurten rakenteellisten ongelmien vuoksi ja myös siksi, että talouspolitiikalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet tukea taloutta. Luottamusindikaattorit ennustavat asteittaista parannusta, mutta kotimaisen kysynnän elpyminen kestää kauan, koska ostovoima parantuu erittäin hitaasti ja investointikapasiteetti pysyy suppeana.

Kiinassa elvytyspolitiikka on saanut pidettyä kasvun hyvänä. Vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä Kiinan talous kasvoi jopa 6,9 %, mutta odotamme kasvuvauhdin hieman hidastuvan jatkossa. Ennustamme kasvun supistuvan asteittain, ensin 6,6 %:iin 2017 ja sitten 6,3 %:iin 2018. Luottojen nopea ekspansio ja korkeat velkaantumistasot huolestuttavat hieman pidemmällä tähtäimellä. Erityisesti yritysten velkaantuminen on kasvanut Kiinassa hyvin nopeasti. Lyhyellä aikavälillä luottamus talouteen ja kasvun jatkumiseen on luottamusindikaattoreiden mukaan hyvällä tasolla ja laaja-alaista.

Kotimaisen kulutuksen merkitys Kiinan kasvulle on lisääntynyt edelleen, mutta myös ulkomaankauppa on piristynyt, mikä on linjassa laajemmin kehitysmaissa, tarkemmin Aasiassa, tapahtuneen kehityksen kanssa.

Japanin talousnäkymät ovat edelleen vaatimattomat, joskin finanssi- ja rahapoliittinen elvytys on auttanut jonkin verran vuonna 2017. Vuodesta 2016 tuli hieman yllättäen positiivinen vuosi, jolloin kasvua oli koko vuoden ja ulkomaankaupan kontribuutio siihen oli merkittävä. Ennustamme 1 %:n kasvua 2017 ja 0,6 %:n kasvua 2018. Japanin ongelmana on edelleen välttämättömien rakenneuudistusten puuttuminen. Väestön ikääntyminen ja jäykät työmarkkinat rajoittavat Japanin talouden kasvumahdollisuuksia.

Euroopassa inflaatio-odotukset ovat selvästi laskeneet kevään aikana. Pitkän aikavälin markkinaodotukset ovat laskeneet noin 1,8 %:sta noin 1,6 %:iin. Inflaatio-odotukset ovat siis laskeneet kevään aikana swap-markkinoilta johdettuna.

Yhdysvalloissa pitkän ajan inflaatio-odotukset ovat noin 2,3 %, eli hieman alhaisemmat kuin heti Donald Trumpin valinnan jälkeen, jolloin inflaatio-odotuksia korjattiin ylöspäin. Sitä mukaa kun elvytyspolitiikkaa koskevat odotukset ovat laskeneet, myös inflaatio-odotukset ovat tulleet alaspäin.

Kokonaiskuvassa inflaatiopaineet ovat edelleen nousussa USA:ssa, mikä näkyy myös palkkapaineissa, jotka kasvuvauhdin pysähtymisestä huolimatta ovat melko korkeat. Euroopassa hintapaineet ovat edelleen pieniä.

Muuten hintarintamalla ei tapahtunut suuria muutoksia talven aikana. Inflaationäkymät ovat parantuneet hienoisesti, mutta ne ovat yhä globaalisti hyvin vaisut. Inflaatio nousi talvikuukausien aikana molemmin puolin Atlanttia, mikä kertoo vuoden takaisten energianhintamuutosten pohjavaikutuksista. Vuonna 2017 kokonaisinflaatio tulee näin ollen olemaan korkeampi kuin 2018, jos yllätyksiä ei tule.

PCE-inflaatio oli USA:ssa maaliskuussa 1,8 % ja PCE-pohjainflaatio 1,6 %.  Inflaatiopaineet eivät ole kadonneet, mutta suuria yllätyksiä ei ole tapahtunut. Aktian uudessa ennusteessa USA:n inflaatio nousee 2,2 % 2017 ja 2,4 % 2018. Euroalueella hintapaineet jäävät edelleen maltillisemmiksi, ja ennustamme kuluttajahintojen nousevan 1,5 % 2017 ja 1,3 % 2018.

Korko- ja valuuttanäkymissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime aikoina. Euroalueella ohjauskorko on nollassa ja käytännössä ohjauskorkona toimiva talletuskorko on -0,4 %, eikä mikään viittaa siihen, että EKP kiirehtisi muuttamaan vallitsevaa korkopolitiikkaansa erityisesti Saksasta kuuluvista tyytymättömistä äänistä huolimatta.

EKP vähensi rahapoliittisia tukiostojaan huhtikuussa 80 miljardista eurosta 60 miljardiin euroon, ja arvioimme edelleen, että keskuspankki ajaa tukiostot alas vuosien 2017 ja 2018 aikana, jos talous osoittautuu riittävän vahvaksi selviämään elvytyksen supistamisesta. Vasta sen jälkeen odotamme korkojen asteittaista normalisointia, joten kestänee vielä useita vuosia ennen kuin korkotasot nousevat tuntuvammin. Rahapolitiikasta tulee kuitenkin vähemmän elvyttävää jo pienentyneiden tukiostojen vuoksi.

Lyhyisiin markkinakorkoihin ei siis ole odotettavissa dramaattisia muutoksia. Lyhyet korot ovat pysyneet melko muuttumattomina viime kuukaudet. Kolmen kuukauden euribor on jatkanut hiljaa alaspäin lähestyen -0,4 %:n talletuskorkoa, kun taas 12 kuukauden euribor on pysynyt lähempänä itse ohjauskorkoa.  Vuoden 2018 lopussa odotamme kuitenkin pientä korjausta ylöspäin ohjauskoron nostojen lähestyessä.

Vaisuhkojen tulevaisuudennäkymien ja ekspansiivisen rahapolitiikan yhdistelmä pitää Euroopan pitkän korot yhä matalina, vaikka talven ja kevään poliittiset tapahtumat ovat aiheuttaneet tiettyä heiluntaa.

Pitkät valtionlainakorot ovat kevään aikana olleet pienessä nousupaineessa, ja vaikka EKP ostaa suuria määriä, poliittinen riski ja talouden vakautta koskeva epävarmuus ovat näkyneet pitkissä koroissa tasoerojen kasvuna.

Saksan 10 vuoden valtionlainan korko oli noin 0,4 % toukuussa. Näemme Saksan koroissa pientä painetta ylöspäin ja ennustamme koron pysyvän lähellä nykyistä tasoaan 2017 mutta nousevan maltillisesti 1 %:iin 2018.

Aktian uudessa ennusteessa Yhdysvaltojen keskuspankki nostaa korkoa vielä kerran tänä vuonna ja kaksi kertaa 2018. Pysymme aikaisemmassa ennusteessamme melko varovaisesta koronnostotiestä, joka heijastaa lisääntyvää epävarmuutta USA:n talouden näkymistä. Tämän raportin julkaisuajankohtana saatavilla olevan tiedon perusteella pidämme ennusteen mukaista koronnostotietä todennäköisimpänä, mutta näemme, että koronnostoja voi tulla useampiakin.

Yhdysvaltojen keskuspankki on ollut varovainen korkonäkymiä koskevissa lausunnoissaan, koska sen pyrkimyksenä on vähentää viestintänsä ohjaavaa vaikutusta. Emme näe aiheelliseksi odottaa suuria muutoksia pitkään korkoon vuonna 2017, mutta uskomme sen nousevan asteittain 3 %:iin ennustejakson lopulla.

Ennustamme, että Ranskan presidentinvaalien jälkeen ja Euroopan poliittista tilaa koskevan epävarmuuden vähennyttyä merkittävästi euro pääsee vahvistumaan hieman pidemmällä tähtäimellä.